Näkeminen vaikuttaa hurjasti lapsen ja nuoren kehitykseen ja hyvinvointiin. Elämän alkuvuosina näköjärjestelmä on vasta muovautumaisillaan ja siksi altis häiriöille ja vaurioille. On tärkeää, että lapsen näkemiseen liittyvät ongelmat havaitaan ajoissa ja ratkaistaan nopeasti ja ammattitaidolla.

Lukutaito avaa maailman ovet.

Hyvä lukutaito auttaa menestymään koulussa ja jatko-opinnoissa. Koulutuksella on suora yhteys elämässä pärjäämiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Hyvin näkevä lapsi ja nuori lukee ja katselee mielellään kirjoja, lehtiä ja sähköisiä sisältöjä. Kun näkeminen on huonoa, ei lukeminen suju. Ja kun lukeminen ei suju, alkaa oppiminen takkuamaan eikä kouluunkaan ole välttämättä niin kivaa mennä.

Miltä maailma näyttää lapsen silmin?

Lapsi tai nuori ei osaa kertoa huonosta näöstä aikuisen tavoin. Hän on tottunut näkemään tietyllä tavalla, eikä välttämättä hahmota, että nähdä voisi toisinkin. Heikko näkö pakottaa lapsen silmät työskentelemään normaalia kovemmin, kun silmät eivät yrityksestä huolimatta pysty tarkentamaan lähelle tai kauas. Tästä voi olla monenlaisia seurauksia.

Pienet käytöksen muutokset

  • Lapsi hieroo silmiään.
  • Lapsi siristelee silmiään.
  • Lapsen lukeminen on hidasta.
  • Lapsi joutuu hakemaan tekstin lukukohtaa monta kertaa tai seuraa aina tekstiä sormellaan.
  • Lapsi lukee vain toisella silmällään: päätä kääntäen tai toisen silmän peittäen.
  • Lapsi hakeutuu yhä lähemmäs TV:n tai tietokoneen ruutua.
  • Lapsi liikkuu korostetun varovaisesti luonnossa.

Muutokset yleisvoinnissa

  • Lapsi on haluton katsomaan tai lukemaan kirjoja.
  • Lapsi ei innostu rakkaasta harrastuksesta entiseen tapaan.
  • Lapsi ei halua askarrella tai piirtää.
  • Lapsen päätä särkee.
  • Lapsi on väsynyt.
  • Lapsi on levoton.
  • Lapsella on epämääräinen paha olo.
  • Lapsella on oppimisvaikeuksia.
  • Lapsella on vaikeuksia keskittyä.

Lapsen näön kehitys

  • 10-vuotiaan

     

    näkö on jo kehittynyt aikuista vastaavalle tasolle. Huomaathan kuitenkin, että alle 18-vuotiaan näköä ei juuri koskaan korjata leikkauksella. Tämä johtuu siitä, että silmän taittovoima muuttuu pituuskasvun mukana eikä vielä tällöin ole tasoittunut lopulliselle tasolleen. Se, milloin leikkaus voidaan tehdä, on yksilöllistä.

  • 8-vuotiaana

     

    voi aikaisimmillaan aloittaa piilolinssien käytön muusta kuin lääketieteellisestä syystä. Alle 8-vuotiaan silmät ja näön tutkii aina silmälääkäri.

  • 7-vuotiaan

     

    kouluikäisen, lapsen näöntarkkuus alkaa olla aikuisen tasolla. Lukemaan ja laskemaan opettelevalle lapselle hyvin näkeminen on oleellista.

    Näöntarkkuus on n. 1,0.

  • 5-6-vuotiaan

     

    näönkäyttö on kehittynyt jo sellaiseksi, että lapsi voi alkaa opetella lukemaan: hän erottaa lähekkäin olevat pienetkin merkit ja esineet toisistaan.

    Tarkkaile tätä! Tässä iässä lapsi saattaa olla jo tottunut median käyttäjä ja ihastunut animaatiosarjoihin tai lapsille suunnattuihin peleihin. Ruutuajan rajoitukset ovat tärkeitä myös silmien rasituksen kannalta.

    Näöntarkkuus on n. 0,8.

  • 3-4-vuotiaan

     

    näöntarkkuus pystytään määrittämään jo melko tarkasti.

    Tarkkaile tätä! Menevät ja vauhdikkaat taaperot ovat alttiita monenlaisille lieville ja isommillekin tapaturmille. Silmävammojen ehkäisynä toimii parhaiten normaali varovaisuus.

    Näöntarkkuus on n. 0,5.

  • 2-vuotiaan

     

    silmät ovat kasvaneet nopeasti, ja silmän taitteisuus muuttuu jatkuvasti. Ensimmäisen vuoden aikana astigmaattinen taittovirhe on yleinen, mutta se vähenee toisen elinvuoden aikana. Syvyysnäkö, silmä-käsikoordinaatio ja silmien liikkeiden hallinta paranevat.

  • 0 – 12 kk

     

    Sikiö aistii valoa jo kohdussa.

    Vastasyntynyt erottaa hahmoja ja reagoi valoihin häikäistyen. Näköaistimus on vielä epätarkka, ja silmien liikkeet vaikeita hallita. Tarkin näkökenttä on 20–40 senttimetrin päässä.

    2 viikkoa vanha vauva voi jo ottaa katsekontaktin. Vauvat pitävät voimakaskontrastisten kuvien ja värien näkemisestä, mutta parasta on katsoa hoivaavaa aikuista silmiin. Toiset vauvat katselevat kiinnostuneina ympäristöään, toiset eivät kiinnitä huomiota näköaistimuksiin.

    Tarkkaile tätä! Vauvan silmät voivat katsoa eri suuntiin, kun silmät hakevat yhteistä säveltä. Jos karsastus ei ole jatkuvaa, ei ole syytä huoleen.

    Näöntarkkuus on n. 0,03.

    1 kk – 4 kk Kuukauden ikäinen vauva katselee valoja ja kasvoja. Noin neljän kuukauden iässä lapsi pystyy liikuttamaan silmiään sekä pysty- että vaakasuunnassa. Näkö ja katsekontakti on tärkeä viestintäkanava. Jos katsekontakti ja sosiaalinen hymy eivät ilmaannu tämän iän paikkeilla, syy tulee selvittää. Neljän kuukauden iässä lapsi tunnistaa huoltajansa kasvot.

    Näöntarkkuus on n. 0,1.

    0,5 – 12 kk Lapsi katselee jo paljon ympäristöään. Näkö, näkökentän laajuus että silmien liikkeet ovat jo varsin kehittyneet. Lapsi osaa seurata liikkuvaa kohdetta silmillään.

    Tarkkaile tätä! Liikkumaan ja kävelemään opetteleva lapsi voi olla altis tapaturmille ja silmävammoja saattaa syntyä kaatuillessa.

Näin lapsen näköä seurataan

Lapsen ja nuoren näön seuraaminen on tärkeää, sillä poikkeavuudet ja ongelmat voidaan hoitaa sitä paremmin, mitä aiemmin ne löydetään. Näöntarkastuksissa ja silmien terveystarkastuksissa pyritään löytämään niin näkemisen ongelmat kuin sairaudetkin. Alle 8-vuotiaalle lapselle silmälasien määräämisestä päättää aina silmälääkäri, mutta lasten silmiä voivat tutkia ja seurata myös muut terveydenhuollon ammattilaiset.

  • Neuvola

    Lapsen näköä seurataan syntymästä kouluikään saakka neuvolassa määräaikaisissa tarkastuksissa. Silmiä ja katseen käyttöä tutkiessa terveydenhuollon ammattihenkilö tarkastelee paitsi näön tarkkuutta, myös toiminnallista näköä ja mahdollisia viitteitä sairauksista tai poikkeavuuksista. Terveydenhoitajat ja lääkärit tutkivat tiettyjä asioita tietyssä iässä, ohjeistuksen mukaan.

    Lastenneuvolassa lähinäkö tutkitaan 3- ja 4-vuotiaana sekä tarvittaessa viiden ja kuuden vuoden iässä. Kaukonäkö tutkitaan 4-vuotistarkastuksessa ja aina sen jälkeen osana näöntarkkuustutkimusta eli tarvittaessa 5- ja 6-vuotiaana.

    Lue lisää neuvolassa tehtävästä näön ja silmien tutkimuksesta: Lastenneuvolakäsikirja.

  • Kouluterveydenhuolto

    Noin 7-vuotiaasta lähtien lapsi on kouluterveydenhuollon piirissä ja näön seuranta kuuluu laajaan terveystarkastukseen luokkatasoilla 1, 5 ja 8.

    Määräaikaisten tutkimusten lisäksi näkö tulee tutkia aina, kun oppilas, vanhempi tai joku muu, esimerkiksi opettaja, epäilee näön heikentymistä tai oppilaalla on silmiin liittyvää oireilua. Näön tutkimista suositellaan myös siinä tapauksessa, jos koululaisella on oppimis- tai keskittymisvaikeuksia tai esimerkiksi päänsärkyjä. Värinäkö tutkitaan kerran yläluokkien aikana.

    Erilaisia audiovisuaalisia laitteita ja menetelmiä käytetään runsaasti ja monipuolisesti nopeasti digitalisoituvassa opetuksessa, ja koululaisen tulee nähdä hyvin ja ponnistelematta sekä lähelle että kauas voidakseen seurata opetusta sujuvasti.

    Suomessa 7-8-vuotiaista noin yhdellä prosentilla esiintyy likinäköisyyttä, 12-vuotiaista jo 16 prosentilla, ja 14–15-vuotiailla hieman yli viidenneksellä. Kouluiässä likinäköisyys on yleisempää tytöillä kuin pojilla. Murrosiässä on likinäköisyyden ilmaantuvuus suurimmillaan – useammalle kuin joka kymmenennelle ilmaantuu likinäköisyyttä 4. ja 8. luokkien välillä.

    Mikäli tarvetta ilmenee, kouluterveydenhoitaja ohjaa oppilaan jatkotutkimuksiin. Arvioidessaan silmälääkärin jatkotutkimuksiin lähettämisen tarvetta kouluterveydenhuolto voi taittovirhe-epäilyissä tehdä yhteistyötä rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden omaavan laillistetun optikon (=optometristi) kanssa silloin, kun oppilas on vähintään toisella luokalla ja täyttänyt 8 vuotta.

    Maksuttomia tutkimuksia on järjestettävä oppilaan tarpeen mukaisesti. Silmälasit tai mahdollisen sairauden hoidon kustannukset eivät kuitenkaan sisälly kouluterveydenhuoltoon.

    Lue lisää koululaisen näönseulonnasta: Näönseulonta kouluterveydenhuollossa.

  • Terveyskeskukset ja muu julkinen terveydenhuolto

    Neuvolat ja kouluterveydenhuolto ovat Suomessa julkista eli verovaroin rahoitettua, koko väestön saatavilla olevaa terveydenhuoltoa. Terveyskeskuksissa ei ole saatavilla perustason silmäterveyspalveluita.

  • Yksityinen terveydenhuolto

    Lapsen näköä ja silmien terveyttä voi halutessaan tutkituttaa omalla kustannuksellaan yksityisiä terveyspalveluita tuottavilla palveluntarjoajilla, kuten optikkoliikkeissä, lääkärikeskuksissa tai muulla yksityisellä optikon- tai silmälääkärin vastaanotolla.

    Suomen optikkoliikkeistä n. 90 prosentissa tarjotaan myös silmälääkärin palvelut.

Pieni näkemisen sanasto

eli toiminnallinen heikkonäköisyys on lapsen alentuneen näöntarkkuuden yleisin syy. Amblyopiasta käytetään joskus myös nimitystä laiska silmä. Amblyopiasta kärsivän henkilön aivot eivät yhdistä silmien tuottamaa kahta näkymää yhdeksi kolmiulotteiseksi kuvaksi, ja tuloksena on binokulaarisen näön menetys.

tarkoittaa silmien havainnoimien kahden erilaisen kuvan sulautumista yhdeksi, parhaimmillaan kolmiulotteiseksi kuvaksi. Binokulaarinen näkö on tarkan näkemisen tärkeä edellytys.

eli astigmaattisuutta voi esiintyä yksin tai yhdistyneenä kauko- tai likitaitteisuuteen. Hajataitteisuus on yleinen, mutta pieni vaiva, joka aiheuttaa näön sumeutta tai vääristymistä.

voi ilmetä monin eri tavoin – ihminen saattaa kyetä lähityöskentelyyn, muttei pysty liikkumaan ulkona ilman tukea, tai päinvastoin.

eli hyperopiasta kärsivä ihminen näkee huonosti lähelle mutta hyvin kauas; silmä on liian lyhyt sen taittovoimaan nähden. Kaukotaitteisuutta voidaan korjata käyttämällä pluslaseja.

silmä lihasten toiminta ei ole tasapainossa, eivätkä molemmat silmät siksi kohdistu yhtä aikaa tarkasteltavaan kohteeseen. Karsastus voi olla piilokarsastusta tai ilmeistä karsastusta.

tarkkuus kertoo, kuinka tarkasti henkilö voi erottaa eri tummuusasteita toisistaan.

eli myopia on silmässä esiintyvä taittovirhe; silmä on liian pitkä sen taittovoimaan nähden. Sen voi korjata käyttämällä miinuslaseja. Likinäköinen ihminen näkee lähelle hyvin ja kauas heikommin. Tutkimusnäytön mukaan likinäköistymistä voidaan hidastaa tai vähentää tietyillä lääkeaineilla, piilolinsseillä tai silmälaseilla.

voi korjata näköä sekä lähelle että kauas samanaikaisesti. Yleensä moniteholinssejä käytetään aikuisten ns. aikuisnäön (ikänäkö) eli presbyopian korjaamiseksi, mutta lisääntyvissä määrin myös lasten ja nuorten lähinäön ongelmien hoidossa.

tarkoittaa aluetta, jonka ihminen näkee; noin 180 asteen levyisen eli puoliympyrän muotoisen alueen. Yhden silmän näkökenttä on noin 160 astetta, mutta aivoissa kahden silmän näkökenttien havainto yhdistyy yhdeksi. Näkökentän reuna-alueilla voi havaita isoja hahmoja ja liikettä.

ihminen voi olla heikkonäköinen tai sokea. Jos ihmisen näkö on mahdollista korjata silmälaseilla normaaliksi tai jos toisessa silmässä on normaali näkö, ei kyseessä ole näkövamma.

eli visus-arvo tarkoittaa yksityiskohtien erotuskykyä. Näöntarkkuus voi heikentyä äkillisesti tai ajan kuluessa. Silmäsairaudet aiheuttavat hidasta näöntarkkuuden heikkenemistä, kun taas äkillisesti etenevän heikkenemisen taustalla voi olla esimerkiksi tulehdus tai aivojen verenkiertohäiriö. Hyvänkin näöntarkkuuden omaava henkilö voi tarvita näön tueksi silmälaseja esimerkiksi silmien väsymisen tai kuvan yhtenä pitämisen takia. Toisaalta normaalitaitteisellakin silmällä voi olla heikko erotuskyky.

Visus-arvot

hyvä 1,0
kohtuullinen0,8
heikko 0,3
sokea 0,05

ilmaistaan silmälasivoimakkuutta eli diopteriarvoa. Pluslasit auttavat näkemään lähelle ja miinuslaseilla korjataan likinäköisyyttä eli parannetaan kauas näkemistä. Silmälasien linssit voivat myös olla monitehoiset.

sanotaan henkilöä, joka näkee hyvin heikosti tai ei lainkaan. Täydellinen sokeus on harvinaista; sen sijaan monet sokeat näkevät valon ja jotkut jopa hahmoja.

puhutaan, kun silmän etuosa ei taita valoa verkkokalvolle oikeaan kohtaan eli silmän pohjassa sijaitsevaan tarkan näkemisen pisteeseen. Sekä likitaitteisuus-, kaukotaitteisuus- että hajataitteisuus ovat taittovirheitä.

tarkoittaa koko näkemisen kokonaisuutta eli sitä, miten ihminen käytännössä näkee. Näön tarkkuuden lisäksi toiminnalliseen näköön sisältyvät näön laajuus eli näkökentän leveys tai kapeus, näön kirkkaus eli kontrastinäkö ja reaktionopeus, eli näön valmius tarkentua tai pysyä tarkkana liikkeessä.

on osa näköaistia. Sillä tarkoitetaan kykyä erotella eri värejä toisistaan.

korjataan joko liki- tai kaukotaitteisuutta, mutta ei molempia.

© Copyright - Näe Ry 2020